Takaisin arkeen

Heipparallaa!

Eipä tässä kummempia, paluu Soulliin tapahtunut jouhevasti. Huomenna alkaa Välikoe-viikko, joten tekemistä riittää. Tosin itse en näistä koulujutuista niin stressaa kuin paikalliset. Esimerkkinä 24h kirjastomme 2300 lukusalipaikkaa ovat päivät läpeensä täynnä. No ei siinäkään vielä mitään, mutta pitäisi jonottaa vartti, että edes pääsee varaamaan paikka. Koulutus ja opintomenestys ovat täällä nuorille elämän ja kuoleman paikka (huono tenttimenestys lienee armeijan jälkeen yleisimpiä syitä päättää päivänsä ennenaikaisesti) . Harmi vain, että korealaisten "hauki-on-kala"-metodi nyt ei ehkä ole kaikista paras oppimiseen, joten pienemmälläkkin hikoilulla pärjää aivan mukavasti. Koulumme tasoon en aivan täysin ole tyytyväinen, mutta toisaalta kirjastosta(n. eduskuntatalon kokoinen möhkäle) on löytynyt kyllä mielenkiintoista kirjallisuutta.

No sain korvatulehduksen kaiken mukavan lisäksi, mikä on hiljentänyt menoa kummasti. Aika vihainen olikin ja nappailen aika määrän lääkkeitä päivässä. Huomenna kuullaan sitten tuomio lääkäriltä, josko vaikka paranemaan päin olisi. Samoin käteeni ilmestynyt ganglia-parka pitäisi ilmeisesti leikkailla jossain vaiheessa. No lääkärit ovat varsin mukavia täällä, eikä jonottaakkaan tarvi suomalaiseen tapaan. Joten ei tässä hätiä mitiä!

Korea varmisti paikkansa jalkapallon Asia Cupissa 2007! Olin suurena fanina tietysti paikalla katsomassa tasapeliin päättynyttä koitosta - en kylläkään tuon partafanin kanssa:



Jep eipä tässä mitään isompia ole tapahtunut ja kamerakin aina kotona kuin jotain tapahtuu! Mutta ehkä koeviikon jälkeen tsempataan taas blogin pitämisessä. Esim. Kiinassa käyntiä yritän järkkäillä, tosin likviditeetti ei ole aivan parhaimmillaan. No päätämme raportin tähän. Täällä Mikko Mallikas, Soul.

Tokyo

Pienissä pätkissä pitää päivitellä kun ei yli puolta tuntia ole ikinä aikaa =). BTW. Ihmiset eivät ole täällä yhtään huolissa Pohjois-Korean lelujen testaamisesta. Ne nyt keksii aina joka vuosi jotain vaikuttaakseen arvaamattommilta. Joten no worries!

Mutta...
Maanantaina karistimme Hiroshiman pölyt niskastamme ja nappasimme yöbussin Tokioon. Hieman epätodellinen olo saapua aamuyöstä äärimmäisen väsyneenä tähän valtavaan metropoliin. Modernit talot kohoavat korkeuksiin, ja kaikki on viimeisen päälle suunniteltu. Ihmiset vilistävät puvut ja jakut päällä kuin pienet muurahaiset. Rakennukset ovat kuorutettu mainosvalotauluilla, pelihalleilla ja juoma-automaateilla(myös olut saatavilla =) ). Toki Soulikin on valtava kaupunki, muttei kuitenkaan häikäise enään Tokion jälkeen.






Majoittuidumme Khaosan Tokyo Guest Houseen. 10-13 euron hintaan saimme majailla melko hyvällä seudulla keskustan kyljessä. Tietysti tämän hintaluokan paikoissa on aina jotain pikkumiinuksia - kuten se kuorsaava kaveri parin metrin päässä - mutta kokonaisuudessaan ihan hyvä paikka oli. Sieltä teimme täsmäiskuja Tokion nähtävyyksille, shoppailumestoille ja clubeille. Olimme kuulleet hieman varoitteluja, että ilman japanin handlaamista kokisimme ongelmia arkisissa asioissa ja paikkojen löytymisessä. Eipä moiseen törmätty. Päinvastoin törmättiin hyvin avuliaisiin paikallisiin, jotka näyttivät paikkoja ja muuta kivaa. Jopa Yacuza-lifestyliin pääsimme tutustumaan kun tutustuimme paikallisen perheen jäseneen.




Tokio on kaikinpuolin aika cool mesta. Ihmiset pukeutuu muodikkaasti, kadut ovat äärimmäiset siistejä, jokaisella alagenrelle löytyy mestansa jne. Lukuisista museoista ja temppeleistä viime aikoina seurannut overload piti meidät aika pitkälti poissa perinteisten turistikohteiden kiertelystä. Keskiviikkona kävimme testaamassa Roppongin yöelämää, mutta totesimme että turistien suosima bilekeskittymä ei ehkä ole meidän paikka. Viikonloppu menikin Shibuyan yöelämään tutustuessa.




Shibuyasta löytyi myös mielenkiintoinen baari. Madventuresin innoittamana menimme Alcatraz-nimiseen paikkaan, jossa eletään kuin mielisairaalassa. Hoitsut tarjoilevat drinkit valtavista injektio-neuloista ja nauttiminen tapahtuu lukkojen takana. Kaikki yksityiskohtat oli viety hyvin pitkälle ja kokemus oli melko erikoinen! Clubit olivat suht tyylikkäitä ja tyyriitä tuolla alueella. Poikien networkkingin ansiosta pääsimme kuitenkin kutakuinkin ilmaiseksi mestoihin.




Maanataina päätimme lähteä Disneylandiin! Viime kerrasta olikin kulunut melkein 15 vuotta, joten oli siistiä päästä käymään morjestaan Mikki Hiirtä ja kumppaneita. No kyseinen huvipuisto on suhteellisen kallis, melki 40 erkkiä. No miten ratkaisemme ongelman? Menemme toki ilmaiseksi sisään. No hieman onneakin mukana toki, koska Visa Electron hyvksyttiin ensin, mutta sitten henkilökunta päätti ettei sillä voi maksaa. Tunnin selvittelyn jälkeen vaadimme päästä ilmaiseksi - Irasshaimase(tervetuloa) sanottiin. Laitteet oli varsin metkoja ja paikka erinomaisen hieno! Jonoissakin oli erikseen single riders linja, jolla pääsi jonojen ohi, kunhan vain suostui istumaan tuntemattoman viereen. Japanilaiset ovat tunnollisia ihmisiä ja pitävät jonottamisesta!



Vika yö nukuttiin Japanin erikoisuudessa kapseli-hotellissa. Eli Ihmiset nukkuvat tilapäisesti hyvin pienissä kapseleissa, joita on seinät täynnä. Positiivisena puolena halvan hinnan lisäksi ovat hyvä sauna ja hyvät kattoterassin näköalat


Kokonaisuudessaan Japani oli mahtava paikka, johon pitää vielä palata! Todellakin erilainen kulttuuri monessa suhteessa.

Kioto, Osaka, Hiroshima

Eli torstaina saavuimme Tokioon, jossa viihdyimme melkeimpa tunnin ajan. Emme olleet juuri suunnitelleet matkaamme etukäteen. Päätimme kuitenkin ottaa mahdollisimman paljon irti 7 päivan junapassista ja suuntasimme nokkamme kohti Kiotoa. Kioto on Japanin vanha paakaupunki ja Tokion ohella suurin turistien vetonaula. Kaupunki on tunnettu kauniista temppeleistaan ja puutarhoistaan. Yovyimme Kiotossa kaksi paivaa. Ensimmainen yo sujui japanalaisittain lattialla nukkuessa ja toinen nuorten hostellissa. Kioto oli varsin mielenkiintoinen kaupunki. Kuitenkin kymmmenia temppeleita jo nähneille kaupunki oli ehka hieman unelias. Fillarointi kaupungin ympari osoittaitui todella letkeaksi tavaksi nahda kaupunkia. Tosin meinasimme joutua vastakkain poliisin kanssa, joidenkin soittaessa poliisit pyorien huonon pysakoinnin takia. Japanilaiset aika tarkkaa jengii...






Paatimme vaihtaa kaupungia hieman vilkkaampaan ja suuntasimme seuraavana aamuna Osakaan. Edellisen illan clubittelun jatkuessa ei-niin-pikkutunneille jatkoimme matkaa varsin vasyneina. Osaka on perinteisesti ollut Japanin liikeelaman keskus - tietysti Tokion ohella. Ja kaupunki oli tosiaan kuin eri maasta. Populaa oli liikkella aivan valtavasti ja kaupunki valotauluineen sykki energiaa. Seuraava huomio oli, etta ihmiset pukeutuvat varsin tyylikkaasti ja nayttavat hyvilta. Etenkin naiset! No otimme aivan liike-elaman sydammesta majapaikan hotelli Kinkista(Kinki ei tarkoita japaniksi mita joku varmasti heti mietti=) ). Pienesta kankkuisesta karsivina painoimme maailman suurimpaan kylpylaan. Melko hulppeat oli puitteet!



Parin päivän Osakan hengailun jälkeen otimme luotijunan Hiroshimaan. Kaupunkihan tunnetaan surullisen kuuluisana paikkana johon atomipommi Little Boy pudotettiin 6.8.1945 kello 8.15. Pommi räjähti valtavalla voimalla 600 m korkeudessa Hiroshiman yllä. Tämän seurauksena kaupunki täyttyy tulesta ja paineaallosta, joka tuhosia kaiken 2km säteellä räjäytyspaikasta. Kävimme lähellä räjähdyspaikkaa sijaitsevassa rauhan-museossa ja sitä ympäröivässä puistossa. Kaupunki on jälleenrakennuksen ansiosta moderni ja elävä miljoonakaupunki nykyään. Museo oli vaikuttava ja tunteita herättävä. Ihmiskohtaloita esiteltiin melko raadollisin keinoin, mutta museon todellinen viesti oli selvä: Ydinaseiden varustelu tulisi lopettaa, jottei traaginen kohtalo toistuisi. No eihän se tietysti niin yksinkertaista ole...






Kävimme myös Hiroshiman lähellä sijaitsevalla kauniilla saarella. Yllätykseksemme siellä vilisti ympäriinsä kesyjä peuroja tms. Maisemat ja rakennukset olivat ihan näkemisen arvoisia. Hiroshiman visiitti jäi vain päivän mittaiseksi koska Tokio kuumotti jo mielessä...